PROLOGI

Puhutaan ns. kolmannesta elämästä, joka koittaa onnellisille eläkeiän saavuttaneille. Minun kohdallani se tulee olemaan neljäs, sillä otin kolmanteen varaslähdön. Kolmekymmentä vuotta akateemisella koulutuksella hektisissä tehtävissä teollisuudessa ja virkamiehenä saavutti jossain vaiheessa lakipisteen. Kun työn palkitsevuus vähenee, se samalla alkaa kuluttaa.

Aloitin elämäni tarkoituksen arvioimisen uudelleen. Asia johti toiseen ja nyt olen onnellinen 57 vuoden ikäinen opiskelija. Tammikuussa, kuluvana vuonna 2014, aloitin opiskelun tuotesuunnittelun ja valmistuksen artesaaniksi Kankaanpään Opistossa. Nyt kirjoitan blogia Auralaakson Kansalaisopiston työsopimuksella Mellilässä, kudontapisteessä.

Toimeksiantoni työnohjaajalta on kertoa, mihin aloitteleva kutoja törmää opetellessaan alan saloja. Koen olevani edelleen täysiverinen vasta-alkaja, vaikka takana on lyhyt oppijakso Kankaanpäässä. Olen vasta tiedostanut kutomisen mahdollisuuksien määrättömyyden ja oppinut muutaman käsitteen sanastosta. Kunnioitukseni naisten kudontataidoille sukupolvia taaksepäin kasvaa päivä päivältä. En jää suremaan sitä, että aloitan itse näin myöhäisellä iällä. Opin ehkä hitaammin, mutta kuitenkin. Aivan mahtavaa!

16.6. Mellilässä

Tänään 16.6. oli treffit Mellilässä, kudontapisteen ovella. Tavattiin Eevan kanssa toista kertaa ja molemmat astuimme näihin kudontatiloihin ensimmäistä kertaa. Airi esitteli meille paikkoja, hoidettiin avainasioita järjestykseen ja katsottiin projektilleni sopivat puut. Puissa oli vielä kiinni matto, joka oli jo valmis. Mellilässä toimii talvisin Loimaan Työväenopiston kudontaryhmä. Nyt oli hyvä tilaisuus maton omistajalle opetella työn irrottaminen puista ja näin teimme, kun hänet saatiin paikalle.

Eevan kanssa kerrattiin vielä tavoitteita töideni suhteen. Sitten aloin hänen ohjeidensa mukaisesti tutustua puihin. Ne ovat vanhat Alastarolla Tiirin puusepänliikkeessä valmistetut puut. Aiempi lyhyt kudontakokemukseni on vipukangaspuista.

17.6. Mellilässä

Käytin 20 metrisen loimen luomiseen koulun luomapuita Kankaanpäässä viimeisenä opiskelupäivänäni ennen kesälomaa. Loimilankana minulla on musta 15-säikeinen kalalanka 100% puuvillaa, TEX 30/15. Se on Suomen Lanka Oy:n valmistama tuote. Tulin Loimaalle siis valmiin lettini kanssa.

Loimilettini on 20 metriä pitkä, jotta voin ensin tehdä kokeiluja ja sitten varsinaisen huipennuksen eli näyttötyön. Matosta tulee (huh,huh)  artesaaniopintojeni ensimmäinen kovempi koitos. Välillä tuntuu, että olen haukannut liian ison palan valitessani pehmeän materiaalin näytöksi kudonnan. Sitten taas mietin, että pahin mitä voi tapahtua on, että saan hylätyn. Ikä on eduksi sen tiedostamisessa, että kokeessa epäonnistuminen ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Siis, rohkeasti kohti haastetta.

Pajalle ilmaantui jälleen uusi paikallinen kutoja. Eevan ja Tuulan kanssa vedimme loimeni puihin. Loimi pujotettiin ensi käärinpirtaan, jotta se saadaan kierretyksi tukille oikealle leveydelle ja jotta langat pysyvät järjestyksessä. Loimen annetaan kiertämisen aikana kulkea rintapuun ympäri, polvipuun yli ja loimitukin alta. Loimesta pidetään lujasti eikä se saa kierrettäessä liukua käsien välistä. Käsien otetta muutetaan vähän kerrallaan. Loimea ei saa ”lypsää”, vain ravistaa tai lyödä, jotta mahdollisesti sotkeutuneet langat asettuvat järjestykseen. Kolme on hyvä luku tässä työssä: yksi istuu pitämässä loimea, toinen kiertää tukkia ja kolmas asettaa sännöllisin välein ohuita varpapuita tai ”päreitä” lankakerrosten väliin.

18.6. Mellilässä

Tänään oli suuri päivä. Tulevan 120 cm leveän mattoni kaikki 243 lankaa odottivat niisimistä. Maton loimen tiheys on 2 eli 2 loimilankaa senttimetrillä.  Lankaluku on 120 x 2 eli 240. Sidos on perinteinen ruusukas, jonka lankaluku on aina pariton. Mallikerta on kahdeksan lankaa ja täydennys seitsemän lankaa: 240-7 on 233, joka jaettuna kahdeksalla on 29. Matematiikka ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini, mutta (29 x 8)+7 = 239 lankaa ja kun reunavahvistukseksi lisätään neljä lankaa saadaan 243. Sitten vain työtä, että ne saadaan lopulta toivottuun järjestykseen…

Periaatteessa tarvitaan yhtä monta niittä, kuin on loimen lankaluku. Reunalankojen suhteen toimitaan siten, että pujotetaan kaksi lankaa saman niidensilmän läpi.

4

X

X

X

X

3

X

X

X

X

2

X

X

X

X

1

X

X

X

Noita rasteja luin sitten niin, että vaakarivit ovat niisivarsia ja lanka kerrallaan pujotellaan toistaen tuota mallikertaa ja sen täydennystä, kunnes langat loppuu. Ei voi puhua ja niisiä yhtä aikaa tai menee sekaisin. Ei voi edes syödä purkkaa ja niisiä yhtä aikaa…

Niisivarsi nro 1 on lähinnä kutojaa. Mattoni tarvitsee niitä neljä. Kun loimi on niisitty ja kankaan suu on solmittu, luetaan oikeanpuoleista  mustavalkoista ruudukkoa, jolla niisivarret sidotaan polkusiin.

Niisin loimen kolmannen kerran elämässäni. Yhdelläkään kerralla en ole onnistunut virheittä, vaan korjaan ja korjaan ja korjaan… (tämä laji kehittää kärsivällisyyttä). Sitten pujottelin tiuhtavarret paikoilleen.

19.6. Mellilässä

On juhannuksen aaton aatto. Olen niin täpinöissäni kutomolla, etten haluaisi luovuttaa juhlapyhiksikään. Mitäpä yhdestä juhannuksesta, kun puolisokin tienaa meille leipää kaukana Kiinan maalla. Vietän juhannuksen kolmen mäyräkoiran hyvässä seurassa.

120 levyinen pirta riitti juuri ja juuri. Jostakin syystä, jota en itsekään enää ymmärrä, ryhdyin koukkimaan lankoja pirtaan keskeltä alkaen. Oli muistikuva, että näin tein Kankaanpäässäkin. Mutta muistikuva oli väärä. Niinpä työn lopuilla totesin, että Pirta loppui toisesta reunasta kesken ja toisessa reunassa oli kaksi tyhjää rakoa. Ei kun uusiksi ja vain todetakseni, että jossain vaiheessa olinkin nyt toisella yrittämällä  nyhtänyt kaksi lankaa samasta reiästä ennen puoliväliä. Siispä kolmas kerta toden sanoo.

Ennen lankojen solmimista mittasin kankaansuun: pasmapuun etäisyyden rintapuusta molemmissa päissä. Totesin sen olevan vinossa. Pasmapuu oli mattojen teossa väsynyt kieroon ja etsin sille vaihtokappaleen. 

Sitten solmin sen kiinni siten, että etäisyys rintapuusta laskien oli 12cm molemmissa reunoissa. Lopuksi solmin loimen alkusolmut pasmapuuhun kahden sentin säännöllä siten, että molemmissa reunoissa reunalangat päällimmäisellä puolella. Lähdin sittenlopulta juhannuksen viettoon koirieni kanssa.

23.6. Mellilä

Oli sovittu iltapäivälle treffit Eevan kanssa. Aloitin kuitenkin aamulla kahdeksalta kutomolla ja päätin keriä trikookuteitani, kunnes työnohjaaja tulee paikalle. Asetin kaksi tuolia selkänojat vastakkain ja ryhdyin työhön. hetken kuluttua pajalla poikkesi uusi tuttavuus Mellilän kudontaryhmästä. Liisa neuvoikin minulle työkalun vyyhdin käsittelyyn ja työ helpottui mukavasti.

Iltapäivällä ilmeni, että juhannuksen aatonaaton työni meni jälleen uusiksi. Koska tavoitteeni on tehdä kaikki niin oikein, kuin mahdollista, ryhdyin solmimaan maton suun uudelleen. Olin nimittäin tuhlannut loimilankaa ja päät olivat liian pitkät. Koska asia oli korjattavissa, niin päätin korjata.

Ensin kuitenkin sidoin polkuset niisivarsiin. Minulle oli siis uusi asia, että puita on tässäkin suhteessa erilaisia. Koululla käytössä oli ollut vipukangaspuut. Käytössäni nyt olevat puut toimivat ilman välittäjiä. Kuminauha palauttaa niisivarren yläasentoon, polkusella painetaan alas. Toimintaperiaate yksinkertaistaa polkusten sitomista. Pienen ihmettelyn jälkeen tämä periaate osoittautui monella tapaa helpommaksi.

24.6. Mellilä

Suunnittelin koemattoani. Päätin käyttää pohjavärinä vanhaa roosaa ja sitten kokeilla sinisen ja liilan sävyisillä kuteilla kuvioita: ruusukasta ja muita perinteisiä tällä sidonnalla tehtyjä kuvioita. Sitten vasta päätän, millä kuvioilla teen näyttömattoni.

Aloitin kudonnan tasaamalla lankoja ja kudoin pätkän palttinaa, jonka sitten maton viimeistelyssä myöhemmin puran. Aloitin myös maton noin 10 sentin pituisella palttinalla ja ensimmäisenä kuviona kudoin raidan ruusukasta käyttäen pelkkiä toimikaspolkimia (1.-4.).  Kutominen sujui hitaasti ja välillä piti purkaakin, kun tuli virheitä.

 Ruusukas:

15
14			X
13
12				X
11
10	X
9
8		X
7
6	X
5
4				X
3
2			X
1
	1	2	3	4	5	6

25.6. Mellilä

Tänään koemattooni syntyi seuraava raita eli RUUTU. Huomaan, että on pidettävä erityistä huolta kuteiden sitoutumisesta reunalankoihin. Olen kovin hidas, olisipa enemmän rutiinia!

Pidän syntyneestä kuviosta, joka on tuttu jo lapsuudesta: Forssan mummolan räsymatoista. Ohje RUUTU -kuvion kudontaan:

11					X
10
9						X
8
7					X
6
5						X
4
3					X
2						X
1					X
	1	2	3	4	5	6

26.6. Mellilä

Huonosti nukutun yön jälkeen tutustun AALTO –kuvioon. Se on tuttu räsymattokuvio. Mutta niin kuin kaikki kudonnassa, työnä minulle ensi kertaa edessä. Aalto sujui kuitenkin hyvin ja aloin jo harkita sen käyttöä näyttömattoon. AALLON ohje:

9					X
8
7						X
6
5					X
4
3						X
2
1					X

27.6. Mellilä

Lainasin kirjastosta kudontakirjoja ja erityisesti mattokirjoja. Aion lukea ja lainata niistä tietoa, joten avaan tähän listan lähdeteoksistani:

1) Hallgren Ann-Kristin, Opi kutomaan, 1976 ,Tammi, ISBN 951-30-3840-8

2) Pyysalo Helvi, Kankaankutojan työvälineoppi, 1978, Otava, ISBN 951-1-02849-9

3) Harjumäki U.,Kivistö H., Lähteenmäki E., Turkia A., Kankaankutojan sidosoppi, 1984, Otava, ISBN 951-1-07164-5

4) Hänninen Kristiina ja Mikkola Annukka, Mattojuttu Kul med mattor, 1998, Edita, ISBN 951-37-2333-X

5) Ignell Tina ja Ignell Bengt Arne, Kudo itse kauniit matot, 2006, Kustannus Mäkelä Oy, ISBN 951-882-623-4

6) Eldin Pia ja Lundberg Anita, Uudet kudotut matot, 1991, WSOY, ISBN 951-0-17220-0

7) Hallgren Ann-Kristin, Kudottuja mattoja, 1991, Karisto, ISBN 951-23-3106-3

8) Suppala Maili, Kotikutojan opasvihko, Otava, ei vuosilukua eikä ISBN numeroa; vanha, mutta erinomainen kirja

Omia kirjojani:

9) Hassi Elina, Räsymatto Nostalgiaa ja nykyaikaa, 2013, Karisto, ISBN 978-951-23-5579-2

10) Kaukonen Inkeri, Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, ISBN 9519720855, tilasin nettikirjakaupasta, ei vielä ole käytössäni

Päivän haasteena oli sitten kennokuvio. Käsin kopioimassani ohjeessa oli kuvion sivuun merkitty kylläkin, että 2* mutta ensimmäisestä raidasta se unohtui. En ryhtynyt purkamaan. Valokuvassa näkyvät molemmat: kertaamaton ja kerrattu. Tähän blogiini kirjasin kertaamisen suoraan kuvioon, ehkä joku muu säästyy virheeltä.

KENNO:n ohje:

16
15						X
14
13					X
12
11						X
10
9					X
8
7						X
6
5					X
4
3						X
2
1					X
	1	2	3	4	5	6

Viikonloppu lähestyy ja nään pitkästä aikaa puoliskoni, joka on ollut helmikuusta lähtien töissä Kiinassa. Hän tulee viikon lomalle. Ensi viikolla en siten kudo päivittäin, vaan satunnaisesti. Täytyy saada heinätkin latoon kotona Kangasalla.

2.7. Mellilä

Ilmat ovat onneksi alkaneet suosia heinäntekoa. Ajellaan Kangasalan ja Mellilän väliä. Pari päivää käytän silti kutomiseenkin, vaikka on vain viikko yhteistä aikaa ja mieli ei tekisi hukata siitä yhtään. Ensin on kuitenkin selvittävä seuraavasta kuviosta, joka on pystyraita tai pikemminkin TOLPPA. Se on hauska kuvio kutoa ja lisäsin myös sen vaihtoehdoksi näyttömaton kuvioihin. Ohje TOLPAN kudontaan:

8
7						X
6
5					X
4
3						X
2
1					X
	1	2	3	4	5	6

3.7 Mellilä

Menossa on ORVOKKI. Pidän tästä kuvioista erityisesti ja teen vähän pidemmän raidan mattoon. Jospa näistä kokeiluista huolimatta saan siitä ihan pitomaton.

ohje ORVOKIN kudontaan:

20
19			X
18
17			X
16
15			X
14
13					X
12						X
11					X
10
9		X
8
7		X
6
5		X
4
3					X
2						X
1					X
	1	2	3	4	5	6

7.7. Mellilä

Heinät on saatu kunnialla latoon. Tarkemmin sanoen naapurin latoon, sillä meillä ei ole enää hevosia kotona. Mies palaa huomenna Kiinaan ja tulee sitten vasta syyskuussa takaisin. On vähän paha mieli, mutta kutominen onneksi pitää ajatukset matossa. Jatkan orvokilla ja ryhdyn sitten lopettelemaan samoin kuvioin päinvastaisessa järjestyksessä, kuin ennen orvokkia.

8.7. Mellillä

Olen siis taasen omillani, kun mies on parhaillaan matkalla työmaalleen Kiinaan.

Shoppailu lohduttaa ja poikkesin Mellilän kyläyhdistyksen kirpputorille. Ostin sieltä itselleni mukin kutomon kahvihetkiin, joten nyt olen ilmeisesti täysin jalkautunut?

Kokeilumatto lähenee loppuaan ja kokeilin RUUSUKAS-kuvion "loivennettua" kudontaa, jossa kuvion joka väli sidotaan palttinapolkusilla. Itse asiassa taidan soveltaa sitä näyttömattoonkin!

9.7. Mellilä

Sain koemattoa aikaan pari metriä. Ei kuulosta kummoiselta, mutta päänvaivaa, ähellystä ja pätkittäin purkamista sekä uudelleen kutomista. Kyllä tähän rutiiniton näyttää saavan kulumaan aikaa. Maton päättelyn jälkeen laitoin loimeen palttinapolkusilla päreitä, jotta riittää loimea molempien mattojen hapsuillekin. Nyt on myös päätettävä, millä kuteilla ja kuviolla teen näyttömaton. Pituuden olen jo päättänyt eli siitä tulee 220cm plus 10cm kutistumisvaraa. Eli kudon näyttöön 120 x 230 mattokangasta.

10.7. Mellilä

Kävin ostamassa ontelokudetta Päivin kudepuodista Urjalasta. Tulen kutomaan trikoon ja jäykemmän puuvillakuteen yhdistelmän. Käytän näyttömattoon kolmea kudetta, kahta trikoista ontelokuteen lisäksi, enin osa ontelokudetta. Se muodostaa maton ”perustan”. Väritys on sinivioletti. Ontelokude ja toinen trikookude ovat samaa violetin sävyä ja kuvioihin tulen käyttämään vanhan ajan sinistä trikookudetta.

Päivin puodista hankittu kude on EKO-ontelokudetta, jossa 80% on kierrätyspuuvillaa ja 20% polyesteriä. Kilossa kudetta on noin 270 metriä. Ostin vähän vajaan 2kg, josta jää todennäköisesti vähän yli, mutta käytän loput muuhun mattoon. Loimeahan ei vielä näyttömaton jälkeenkään ole vielä kulunut kuin neljännes.

Trikookuteista violetin olen ostanut jo Kankaanpäässä sikäläisestä taitokeskuksen tarjouksesta ja ostin Loimaalta Normalolta sinisen kuteen. Värimaailma istuu Kangasalan kodissa kolmeenkin eri huoneeseen, joten sinne ne tulevat lopulta sijoittumaan. Normalo muuten valmistaa myös kangaspuita ja Mellilän kudontapisteessä puut ovat pääosin kyseisen liikkeen säästönyöripuita.

Tein luonnospiirokset matosta, mutta en laita luonnoksista tähän kuvaa. Ehkä sitten, kun olen piirtänyt ne puhtaaksi ja tehnyt työkuvat. Mutta suunnitelmani on kutoa noin 10cm violettia palttinaa molempiin päihin ja sitten palttinaraitojen väliin ruutukuviot n. 10cm molempiin päihin, sitten on jälleen violetti palttina noin 10cm. Maton keskelle tulee 170cm ruusukas palttinapolkusilla. Yhteensä 30+170+30=230 cm.

11.7. Mellilä

Tuli tietokoneongelmia ja koneeni vaihtui, samoin käyttöjärjestelmä. Muistiinpanojen ja kuvien käsittelykään ei nyt ole rutiinia. Aikaa kuluu ja tupakkaakin palaisi, jos polttaisin.

Ruusukkaan kudontaohje on klassikko kirjasta ”Kudo itse kauniit matot” (viite 5).

32
31					X
30
29						X
28
27					X
26
25						X
24
23					X
22
21						X
20
19					X
18
17						X
16
15					X
14
13						X
12
11					X
10
9						X
8
7					X
6
5						X
4
3					X
2
1						X
	1	2	3	4	5	6

14.7. Mellilä

Päivä alkaa ontelokuteen kerimisellä. Huom. Kuvassa tuolin selkänojalla on kutojan riisuma paitakin sävy sävyyn…

Näyttömaton alku palttinaa. Kudon kolmella sukkulalla, kuten koematonkin. Reunan huolittelen jokaisella heitolla. Kuvassa ensimmäisen sinisen palttinaraidan kude alkuun.

Ensimmäiset 10cm palttinaa kuvion alkuun:

15.7. Mellilä

Maton alun koristeraita ruutukuviolla:

16.7.

Suunnitelmassa oli 30cm mattoa ennen ruusukasta, 29cm oli toteutus kuteiden ja symmetrian vuoksi.

Teen ruusukasta kutoen väliin palttinapolkusilla (5. ja 6.) eli kuvio loivenee verrattuna ruusukkaan kutomiseen pelkästään toimikaspolkusilla (1. - 4.).

17.7. Mellilä

Ruusukkaan kutominen vaatii kaiken keskittymiskykyni. Kudon hitaasti, huolella ja siirrän nuppineulaa merkkinä siitä, millä rivillä olen menossa. Siitä huolimatta tapahtuu herpaantumisia ja joudun purkamaan. Vaikeinta on selvittää missä kohtaa 32-rivistä kuviota olen menossa. Pahimmillaan kuvion tekemiseen ja virheen korjaamiseen kuluu yhtä paljon aikaa. Työ etenee nyt tosi hitaasti, keskimäärin 40 minuuttia per 32 riviä, parhaimmillaankin 30 minuuttia. Välillä olen pohtinut toista tuntia, missä oikein olen menossa…

18.7. Mellilä

Helle on lämmittänyt kutomon talon aika perusteellisesti. Ilmastointia ei ole ja ikkunoiden auki pitäminen ei paljoa helpota. Tuskanhien lisäksi on ihan lämpöhiki. En vieläkään osaa kuvion kudontaa ulkoa, vaan etenen nuppineulani kanssa rivi riviltä.

22.7. Mellilä

Ruusukasta hitaasti kiiruhtaen 170cm, tässä kuvion päätös symmetrisesti aloituksen kanssa ja sitten palttinaa.

23.7. Mellilä

Vihdoin matto on päätöksessään. Toivottavasti en koe mitään yllätyksiä, kun saan purettua maton tukilta. Nyt kuitenkin on ”voittajafiilis”!

24.7. Mellilä

Helteet jatkuvat. Samoin kutominen. Seuraavaksi teen palttinamaton kolmella kutoen: sininen, musta ja violetti. Eikun kuteita kerimään.

Kyllästyin päreisiin mattojen välillä, sillä kuteet tuppaavat jäämään kiinni niihin, mikä haittaa työn sujumista. Purin maamiesseuran vanhoja verhoja kuteiksi, joita kuvassa näkyy välikuteena.

25.7. Mellilä

Työssä oppimisen sopimus päättyy tänään. Mutta loimea on jäljellä ja saan kutoa sen pois. Viimeistelen vielä kuvat ja muistiinpanoni blogin julkaisemista varten. Palttinamattoa pukkaa näissä väreissä ja seuraavankin maton kuteet ovat jo jonossa.

Hieno kesä on ollut ja paljon olen oppinut. Kiitos Auralaakson kansalaisopistolle, käsityön opettajalleni Eevalle sekä Mellilän kudontapisteen mukaville naisille!

7.8. Mellilä

Katkaisintänään loimen irrottaakseni kolme mattoani. Jatkan kyllä loimen loppuun, mutta nyt täytyy saada työsopimustekeleet näkyviin. Kuvassa kaikki kolme mattoani avattuna nurjat puolet päällepäin, jotta sain siistittyä kuteiden jatkoskohdat. Matot herättivät heti kiinnostusta mäyräkoirisani.

Tänään solmin näyttömaton päät, jotta saan blogini kesän osalta kunnialla päätökseen.

8.8. Mellilä

Täyttymyksen hetkiä valmista kuvatessa....

Omasta mielestäni olen ansainnut kannukseni kankurina... : ) t. Tuija